ONNEA ON

OMA AUTO!

Viikko ilman autoa olikin pitkähkö viikko.
Polle meni ja jäi pajalle kuutisen viikkoa sitten.
Todellisuudessa täysin autottomana taisin olla reilut parisen viikkoa.
Kiitos ympärillä olevien auttavien käsien ja hyväsydämisyyden.
Nyt koeajettuani lähemmäs kymmenisen automerkkiä on vihdoin auto
pyllyn alla.
Tällä hetkellä en voisi olla onnellisempi!

Elämä autottomana opetti.
Ehkä eniten iloitsemaan pienistäkin asioista ja onnistumisista.
Kuten siitä, että aamuisin ehdittiin kuin ehdittiinkin kouluun ja päiväkotiin jalkapatikalla.
Ilahduttavaa oli myös huomata, että vanhan ajan naapuriapua on vieläkin olemassa. Autoa sai auliisti kauppareissuja varten lainaksi, samoin kuin lastenrattaita.


Vaikka oma auto onkin taas olemassa, niin ajattelin jatkaa aamuisia metsän poikki taitettuja koulu- ja päiväkotireissuja.
Pikkumiehen kanssa matkalla käydyistä pohdinnoista en missään nimessä halua jäädä paitsi.
Sitä paitsi aamuinen kiirekkään ei tunnu niin pahalta metsän keskellä.

Ja hei, onnea on myöskin kevät ja ihana auringonpaiste!!!

 

ylämäkeä

Se on kuulkaas ylämäkeä ja jyrkkää sellaista.
Pajalta tuli tänään tyly tuomio, Pollen moottoria ei saada enää ehjättyä.
En uskaltanut edes kysyä paljonko tämän tiedon saaminen tuli maksamaan.
Uusi moottori pitää kuullemma hommata. Ai jaahas. Selvä.
Niinku googlettamalla vai?!
Tosi pitkä oli korjaamon auttava käsi...
Onneksi niitä on muualla.

Nyt pepun alla on Polleakin vanhempaa, melkein museokamaa.
Mutta toimivaa sellaista ja hei, penkinlämmitinkin toimii.
Eihän tässä  ylämäestä huolimatta voi kuin hymyillä!

Polle pajalla

Eilen Polle sanoi itsensä irti.
Jätti tylysti ilman ennakkovaroituksia Turuntien varteen.
Se on palvellut enemmän tai vähemmän uskollisesti jo lähes kaksitoista vuotta. Nyt siinä toimii parhaiten enää penkinlämmitin.

Kyseessä on siis ajopeli. Arjen välttämättömyys ainakin minulle.
Jo päivä ilman autoa on vaatinut asioiden ja aikataulun uudelleen organisointia.
Kävellen kauppaan ja parturiin, lapsi ja lasti pulkalla takaisin.
Lapsia asia ei tunnu painavan, heillä kun ei ole koskaan kiire mihinkään.
Kauppareissullakin tuli lähes seitsemänkymmentä koirankakkaa laskettua.
Nämä kaikki olisimme missanneet jos olisimme ajaa hurauttaneet autolla.

lasten leikit tulevat elävästä elämästä...

Kauhulla ajattelen tulevia arkiaamuja. Normaalistikin ne ovat yhtä tulipalokiirettä ja hammastenkiristystä.
Nyt pitäisi ehtiä kävellen kouluun ja päiväkotiin. Heikompaakin hirvityttää.
Pollen korjaaminen kestää noin viikon.
Koitan uskotella että viikko hurahtaa nopeasti ja sehän on VAIN viikko elämästäni.
Mootorin korjauksesta annettu kustannusarvio sai vatsan muljahtamaan ympäri, mutta sehän on VAIN rahaa...

Onneksi talviloma alkaa olla lopuillaan. Kovin monesta suunnitelmasta ei onneksi tarvinnut luopua.
Harmitukseen ajattelimme lämmittää saunan ja katsoa Voice of Finlandia.
Kuolleena syntynyt ajatus, saunan ohjauspaneeli ei nimittäin toimi.
Arghhhhhhhhhhh!

Nyt on istuttava takamus tiukasti sohvassa ettei mitään hurjempaa enää tapahdu.

Hei leppoisaa viikonloppua!

Toivottavasti teillä menee paremmin ;)