Thursday, January 31, 2013

liian vanha

 
 
Kello neljä aamulla.
Pieni mies seisoa tönöttää sängyn vieressä.
 
V: äippääääää.
Ä: no?
V: moi.
Ä: no terve. nyt on yö. mikä on?
V: mä näin pahaa unta.
Ä: hae oma tyyny ja tuu tänne.
V: no joo (onnellinen hymy kasvoilla)
 
Siinä ne tapittaa kaks nappisilmää pimeydessä.
Pyörintää ja hyörintää.
Jalkoja ja käsiä riittää.
Kunnes nukahtaa.
Hyvä että edes joku.
 
Ei tarvii lukea enää Dinosaurus-kirjoja iltasin.
Tyhmä minä.
Tää päivä on menny löperöksi.
Krapulaksi ilman viinaa.
Mä oon liian vanha tähän.
Ugh.
 
PS.oli mulla fiksumpikin postaus mielessä tälle päivälle.
Ei pystyny. Ei kyenny.
Korvaan sen huomenna.
 
 
 
 
 

8 comments:

  1. Heh...Mulla on toi krapulaolo jatkuvasti, päivästä toiseen :)

    Mutta se isomman lapsen onni kun saa kömpiä keskellä yötä viekkuun ♥

    ReplyDelete
    Replies
    1. Meillä ei perhepetejä juuri harrasteta, kun toi oma nukkuminen jää tyystin ja seuraava päivä menee zombiena. Äipän viereen pääseminen on harvinaista herkkua.

      Delete
  2. Semmosia ne on, mussukat! Kohta tätäkin aikaa muistellaan haikeudella!

    ps. Kiitos ihanista inspiskuvista. Yksi inspis lähti heti tuotantoon!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Hienoa Nonna jos säkin sait inspiksen :)

      Delete
  3. Mäkään en kestä enää yövalvomisia. Bileiden jälkeenkin koko viikko menee plörinäksi

    ReplyDelete
    Replies
    1. Tosi harkiten sitä nykyään juhlii, saa olla tosi hyvä syy.
      Vanhuus ei tuu yksin...

      Delete
  4. Liikaa ikää äitillä, liikaa kokoa lapse/illa ja liian vähän leveyttä sängyllä, näin meillä. Nuorin on sellainen kainaloinen, iltaisin "vahingossa" kääntyy väärään suuntaan ja päätyy minun sänkyyn :D

    ReplyDelete
  5. Kuullostaa nii tutulta!! Meill oli yks yö täss 6 sängyssä ja alkuaamusta alkoi jo pikkasen tuntumaan, ett yö loppuu kesken. Meillä monesti tulevat viereen ja annetaan tulla, mut joskus on pakko sanoa ei, ett itte jaksaa. Näin se on.

    ReplyDelete