Eipä olisi osannut arvata miten iso ilo kaapin kätköistä kaivetusta,
jo kirpputorituomion saaneesta teltasta voi olla.
Se on pukuhuone, joka vauhdittaa pienen miehen
pukeutumista aamukiireessä.
Se on kirjasto, jossa ahmitaan Harry Potteria.
Siellä luetaan tiiviissä tunnelmassa myös iltasadut.
Jos muksut saisivat päättää, niin sinne siirtyisi moni muukin toiminto.
Syöminen ja nukkuminen.
Lapset rakastaa rutiinien rikkomista ja yllätyksiä.
Yleensä enemmän kuin vanhemmat.
Aamupala omalla aurinkoisella etupihalla yöpaidassa sai
superhymyn leviämään naamalle.
Se oli näkemisen arvoista. Ja ajattelemisen.
Teltta pysyköön paikoillaan niin kauan kuin siitä ilo irtoaa.
Se ei tosiaankaan päädy kirppiskuormaan, vaan takaisin kaappiin hautumaan.
Sitten keksitään jotain muuta kivaa.
Rikkomaan rutiineja.
Hauskaa alkanutta viikkoa!
Juuri näin! Ihanan piristävä postaus minulle hieman nahkeana valjenneeseen uuteen viikkoon! :)
ReplyDeleteVälillä sitä unohtaa miten juuri ne pienet asiat yleensä tuovat sen suurimman ilon. Vielä kun osaisi itsekin heittäytyä samalla intensiteetillä asioihin kuin nuo perheen pienimmät.
Todellakin, enjoy the little things!
DeleteIloista viikkoa sinnekin :)
ReplyDeleteTervetuloa lukijaksi Riikka!
DeleteSe on mahtavaa, että lapsille saa hymyn huulille ihan vaan pienikin tavallisesta poikkeava juttu:) Lapset osaavat ottaa ilon irti niin paljon herkemmin kuin me aikuiset! Ps. Sinulla on kiva blogi, jään seurailemaan!
ReplyDeletehttp://valkoinensoihtu.blogspot.fi/
Kiitos Viivi ja tervetuloa lukijaksi :) Missähän vaiheessa ihanista lapsista tulee tylsiä aikuisia ;)
DeleteKiitos haasteesta :)
ReplyDelete