Viikko ilman autoa olikin pitkähkö viikko.
Polle meni ja jäi pajalle kuutisen viikkoa sitten.
Todellisuudessa täysin autottomana taisin olla reilut parisen viikkoa.
Kiitos ympärillä olevien auttavien käsien ja hyväsydämisyyden.
Nyt koeajettuani lähemmäs kymmenisen automerkkiä on vihdoin auto
pyllyn alla.
Tällä hetkellä en voisi olla onnellisempi!
Elämä autottomana opetti.
Ehkä eniten iloitsemaan pienistäkin asioista ja onnistumisista.
Kuten siitä, että aamuisin ehdittiin kuin ehdittiinkin kouluun ja päiväkotiin jalkapatikalla.
Ilahduttavaa oli myös huomata, että vanhan ajan naapuriapua on vieläkin olemassa. Autoa sai auliisti kauppareissuja varten lainaksi, samoin kuin lastenrattaita.
Vaikka oma auto onkin taas olemassa, niin ajattelin jatkaa aamuisia metsän poikki taitettuja koulu- ja päiväkotireissuja.
Pikkumiehen kanssa matkalla käydyistä pohdinnoista en missään nimessä halua jäädä paitsi.
Sitä paitsi aamuinen kiirekkään ei tunnu niin pahalta metsän keskellä.
Ja hei, onnea on myöskin kevät ja ihana auringonpaiste!!!
No comments:
Post a Comment