Polle pajalla

Eilen Polle sanoi itsensä irti.
Jätti tylysti ilman ennakkovaroituksia Turuntien varteen.
Se on palvellut enemmän tai vähemmän uskollisesti jo lähes kaksitoista vuotta. Nyt siinä toimii parhaiten enää penkinlämmitin.

Kyseessä on siis ajopeli. Arjen välttämättömyys ainakin minulle.
Jo päivä ilman autoa on vaatinut asioiden ja aikataulun uudelleen organisointia.
Kävellen kauppaan ja parturiin, lapsi ja lasti pulkalla takaisin.
Lapsia asia ei tunnu painavan, heillä kun ei ole koskaan kiire mihinkään.
Kauppareissullakin tuli lähes seitsemänkymmentä koirankakkaa laskettua.
Nämä kaikki olisimme missanneet jos olisimme ajaa hurauttaneet autolla.

lasten leikit tulevat elävästä elämästä...

Kauhulla ajattelen tulevia arkiaamuja. Normaalistikin ne ovat yhtä tulipalokiirettä ja hammastenkiristystä.
Nyt pitäisi ehtiä kävellen kouluun ja päiväkotiin. Heikompaakin hirvityttää.
Pollen korjaaminen kestää noin viikon.
Koitan uskotella että viikko hurahtaa nopeasti ja sehän on VAIN viikko elämästäni.
Mootorin korjauksesta annettu kustannusarvio sai vatsan muljahtamaan ympäri, mutta sehän on VAIN rahaa...

Onneksi talviloma alkaa olla lopuillaan. Kovin monesta suunnitelmasta ei onneksi tarvinnut luopua.
Harmitukseen ajattelimme lämmittää saunan ja katsoa Voice of Finlandia.
Kuolleena syntynyt ajatus, saunan ohjauspaneeli ei nimittäin toimi.
Arghhhhhhhhhhh!

Nyt on istuttava takamus tiukasti sohvassa ettei mitään hurjempaa enää tapahdu.

Hei leppoisaa viikonloppua!

Toivottavasti teillä menee paremmin ;)